Mun mielest noita "kattokaa ku meil on ihana maalaisromanttinen vaalee sisustus ja puen Helmi-Angelican ja Gregor-Juhanin joka päivä tämmösiin sikakalliisiin design-vaatteisiin ja mun mies rakastaa mua ihan sikana ja säveltää mulle joka ilta serenadin ja mä teen joka päivä alusta loppuun asti viiskyt lämmintä ateriaa ite kasvatetuista naateista ja lehmistä ja oon niin ihanan laiha ja ehdin aina meikata vaik mul on koko aika hirvee kiire ku pitää hoitaa lapsia ja shoppailla niille kuteita netistä"-blogeja on jo ihan liikaa.
Onhan niit tietty ihan kiva lukee, katsella kateellisena ja haukkua sitten blogistit pystyyn jossain vauvalehtien keskustelupalstoilla...
Mut hei, kuin monen normielämä ihan tosissaan on sellasta? Mihin unohtu nää raskausaikana arpeutuneet ja rasvalettiset verkkareissa lyllertävät yh-äidit, joilla menee välillä hermo ihan kunnolla, joiden suurin sisustussaavutus on imurointi kerran viikossa, joiden lapsilla saattaa olla kirppikseltä ostettuja vaatteita (joiden kokolapussa saattaa jopa lukee edellisen käyttäjän nimi!) ja joiden ruokapöydässä on välillä ihan rehellistä valmisruokaa?
Niinpä! Ehkei raadolliset kuvaukset ankeesta arjesta oo jonkun mielestä tarpeeks kiinnostavia, tai sitten kukaan ei rohkene olla niin rehellinen pelätessään joutuvansa mammalehtien foorumihirviöiden hampaisiin. No mut oli miten oli, niin tässä blogissa tulee oleen melkeinpä kaikkee muuta kuin valkosia design-sohvia, seittemänsadan ruokalajin lisäaineettomia illallisia, tuhannen euron pitsiunelmia lasten koossa ja ainaista auringonpaistetta. Elämä kun vaan sattuu välillä oleen just sieltä, missä se aurinko ei paista.
Mahtavaa :)
VastaaPoista